Kaikki esittelevät työnsä. Poissaolomerkintävaara.
Teatterin taika on kaikkien yhteistyötä
“Teatteri on yhtä illuusiota, mikään ei ole sitä miltä se näyttää. Sitä kutsutaan myös teatterin taiaksi. Parhaiten se näkyy täällä lavastamossa”, sanoo yleisöä teatterissa kierrättävä kierroksen vetäjä. Ja hän on mielestäni oikeassa. Lavastamossa me nimittäin luomme konkreettisesti maailman ja paikat joissa näyttelijät lavalla ovat. Ilman lavasteita, näyttämökuva olisi hyvin erilainen. Enkä tarkoita tällä sitä etteivätkö tyhjän näyttämön näytelmät olisi hyviä taikka merkityksellisiä, mutta se tapa vain ei sovi kaikkiin esityksiin. Esimerkiksi esityksessä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni tai Miiko Toiviaisen monologissa Kepeä elämäni, tyhjä näyttämö toimii. Niissä paikka jossa näyttelijä on ei ole niin keskeinen, tärkeintä on se ketä puu ja mitä hän puhuu. Kun taas esimerkiksi näytelmät Taru sormusten herrasta tai Näytelmä joka menee pieleen, eivät oikein toimisi tyhjällä näyttämöllä. Ne vaativat tuekseen lavasteita. Näytelmä joka menee pieleen ei konkreettisesti toimi ilman lavasteita ja Taru sormusten herrasta näytelmässä lavastus tukee näytelmän kulkua.
Edellä mainittujen näytelmien tavalla Täydellinen lauantai vaatii konkreettisen lavastuksen. Ja sitä varten olemme rakentaneet päänäyttämölle ison modernin asunnon. Yleisöstä käsin näemme kuinka asunnon lattia näyttää kalliilta tammi lankulta, olohuonetta koristaa suuri pylvääseen upotettu LP-levy hylly ja lavan vasemmassa reunassa on oviaukko remontin alaiseen huoneeseen. Mikään näistä ei kuitenkaan ole totta. Kallis tammi lankkulattia on oikeasti maalattua MDF-levyä. Mitään lankkujen välisiä rakoja ei ole olemassakaan, ne on piirretty paksulla mustalla tussilla. Suuri levyhylly sentään on lähes aito. Se on 18 mm vanerista rakennettu hyllykkö, joka ei oikeasti ole niin syvä että siihen voisi LP-levyjä laittaa. LP-levyt on valmistettu spray-maalatusta pahvista, ja niitä löytyy hyllystä 1500 kappaletta. Remontoitavaa huonetta ei tietenkään ole olemassakaan. Se on vain pari seinää ja pieni pala lattiaa jotta vilppi menee yleisölle täydestä.
Pienemmän mittakaavan esimerkki voisi olla pienellä näyttämöllä pyörinyt Solaris. Lavalle on rakennettu Solariksen avaruusaluksen sisäosa, jossa on käytetty perinteisempää optista illuusiota. Näyttämö on pinnoitettu uritetulla MDF-levyllä, joka saa sen näyttämään laatoitetulta. Mutta oikeasti näyttämön seiniin on upotettu erilaisia ovia, niiden raot kuitenkin hämärtyvät muiden mustien urien joukkoon. Kaikki illuusiot kuitenkin häviävät kun kävelemme yhdestä näistä ovista ulos. Oven takana meitä odottavat suuret metallikärryt joiden pintaan on kiinnitetty aiemmin mainitsemani MDF:ät.
En tarkoita tällä sitä että yleisö luulisi meidän tuoneen lavalle modernia asuntoa tai avaruusalusta. Yritän kertoa miten paljon yksityiskohdilla on väliä. Olen kuullut kysyttävän muun muassa että mistä olemme saaneet oikean ulko-oven, eikö se paina paljon? Entä nuo autot, ovatko ne oikeita? Entä tuo asuntovaunu? Tai nuo keittiökaapit? Lähestulkoon poikkeuksetta vastaus on että teimme ne aivan itse. Rakennamme myös itse huonekaluja, kuten Veden varaa -näytelmässä käytetyn kirjoituspöydän. Vain kolme sen kuudesta laatikosta aukeni ja sisällä oli metallirunko. Kivet ovat pinnoitettua styroksia, keittiökaapit kertopuu-runkoisia ja sadevesirännit viemäriputkea. Kierrätämme usein monille muista asiayhteyksistä tuttuja arkipäiväisiä esineitä ja teemme niistä jotain aivan muuta. Mutta valojen hämärtyessä, äänimaailman alkaessa ja näyttelijöiden ensimmäisten repliikkien jälkeen on yleisö imaistu sisään näytelmän maailmaan. Ulkomaailma ja todellisuus unohtuu. Mitä lähempänä todellisuutta lavastus on yksityiskohtineen, sitä helpompi tämä uppoutuminen yleisöltä on.
Ja jotta tämä kokemus saadaan yleisölle tarvitaan yhteistyötä. Olen nyt paljon kertonut kuinka hienoja ja yllättäviä asioita teemme lavastamossa, mutta todellisuudessa jos ne sellaisenaan veisi lavalle eivät ne olisi oikein mitään. Se että esityksestä oikeasti saadaan näyttävä tarvitaan useiden, jopa useiden kymmenien ihmisten yhteistyötä. Jos yksikin pala uupuisi, olisi meillä keskeneräinen teos. Jokainen on kokonaisuuden kannalta tärkeä.
Esimerkiksi Veden varaan näytelmässä, jos lavalla olisi vain näyttelijät olisi kohtaus varmasti aika mitäänsanomaton. Kun heidän parikseen näyttämölle tuo kansanveneen ja laiturin on paikka jo selkeämpi hahmottaa, mutta tunnelma edelleen uupuu. Ja siihen tarvitsemme esimerkiksi valotyöntekijöitä. He luovat sumun ja valot jotka saavat aikaiseksi sen että näyttää siltä että lavalla todella olisi vettä. Pelkästä kuvasta me emme sitä näe, mutta siitä välittyy jo ilman ääntäkin millainen tunnelma on kyseessä. Joten kuvitellaan millainen kuva on äänen kanssa jonka äänityöntekijät ovat tehneet. Entä puvustuksen ja kampaaja-maskeeraajien tekemä työ. Taikka näyttämöhenkilöiden jotka tuovat lavasteet oikealla iskulla näyttämölle. Kokonaisuus on jo upea ja lumoava.
Koen usein ettei teknistä työryhmää arvosteta riittävästi. Koska tosiaan ilman valotyöntekijöitä olisi lavalla vain työvalot käytössä, ilman äänityöntekijöitä ei meillä olisi minkäänlaista musiikkia, ilman näyttämötyöntekijöitä ei lavalla liikkuisi mikään, ja niin edelleen. Voisin listata jokaisen roolin, niin kampaaja-maskeeraajien, puvustajien kuin järjestäjien. Jokaisella on tärkeä rooli siinä että teatteriesitykset pyörivät ja ovat niin maagisia. Näemme heidän kädenjälkensä, mutta emme heitä itseään. He työskentelevät lavan takana piilossa ja siksi arvostusta ei varmaan kauheasti satele. Näyttelijät saavat herkemmin arvostusta koska heidät voi nähdä ja kuulla. Koen että kyse on samasta ilmiöstä kuin musiikkiyhtyeistä usein vain pääsolistin nimi muistetaan. En yritä sanoa etteivätkö näyttelijät myös ansaitsisi saamaansa kunnioitusta, tottakai he ansaitsevat. He siellä lavalla ovat ja lähes joka ilta pistävät itsensä alttiiksi. Mutta siellä on samaan aikaan myös paljon muita ihmisiä joita ilman esitys ei pyöriasi.
Ja siksi miksi pidän niin paljon Turun Kaupunginteatterista on se että jokaisen esityksen jälkeen kumarruksiin näyttelijöiden kanssa osallistuvat myös näyttämötyöntekijät. Kävin helmikuussa Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa Pienen Merenneidon ja esityksen jälkeen kumarsivat ainoastaan näyttelijät ja kapellimestari. Jäin todella kaipaamaan näyttämöhekilöitä kumarruksissa. Sillä he tekevät aivan yhtä ison työn kuin näyttelijät. Hekin ovat siellä illasta toiseen, mutta heidän tehtävänsä on pysyä piilossa. Yleisön ei usein kuulu nähdä heitä. He siirtelevät lavasteita huomaamattomasti ja ääneti jotta esitys voisi edetä.
Suomen Kuvalehti teki viime vuonna kahdeksannen kerran kyselyn, jossa tutkittiin mitä ammatteja suomalaiset arvostavat eniten. Yllättävä kyllä iso osa kulttuurialasta jäi aika alas, “Sympatia ei kuitenkaan ole muuttunut arvostukseksi, pikemminkin päinvastoin. Kapellimestari (177.), pianisti (249.), näyttelijä (269.) ja laulaja (293.) ovat listalla nyt alempana kuin viimeksi.” Kuitenkin lavastaja on joka kerta nostanut suosiotaan ja löytyy nyt sijalta 271, pari sijaa alempana kuin näyttelijä. Kuitenkin lavasterakentaja, valo-, ääni- ja näyttämötyöntekijä uupuvat, näyttämöoperaattoreista tai pyroteknikoista puhumattakaan.
Lähteet:
https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/ang-2018-0012/html 07.08.2023
https://en.wikipedia.org/wiki/Mischief_Theatre, 17.03.2024 https://en.wikipedia.org/wiki/Optical_illusion, 05.05.2024 https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/sk-tutki-kahdeksannen-kerran-mita-ammatteja-suomalaiset-arvostavat-katso-onko-oma-alasi-nousussa-vai-laskussa/?shared=1280093-2751b242-4, 05.05.2024
5: Ammattialaa koskeva syventävä tutkielma
Tuotteistajan taskuraamattu
Ihan mielenkiintoinen kirja, kertoo hyvin miten monilla asioilla, mitä ei välttämättä edes osaisi miettiä, on vaikutusta ja kuinka helposti meitä voidaan ohjailla. Ihan hyödyllistä tietoa työuralle.
Luku 9, Älä pelottele asiakastasi
Tämä oli hyvä luku, ensivaikutelman voi tehdä vain kerran ja sillä on uskomattoman suuri merkitys asiakassuhteen jatkumisen kannalta. ”Asiantuntijat osaavat harvoin arvioida itseään ulkopuolisen näkökulmasta” pitää paikkaansa. Omalla työurallani asiakaspalvelussa on aina painotettu ettei saisi ajatella asiakkaan lompakolla, josta olen hiukan erimieltä, kuten myös kalliiden kate-tuotteiden myymisestä ensisijaisesti, halvemman volyymituotteen sijasta. Pitää osata käyttää maalaisjärkeä ja pelisilmää, lukea tilannetta asiakasta ja hänen tarpeita asiakkaan huomaamatta/ilman että palvelutilanteesta tulee tenttaus. Ensivaikutelmaan ja asiakkaan luottamuksen saamiseen vaikuttaa moni asia, aina ympäristön siisteydestä sun omaan habitukseen. On kuitenkin myös tärkeää muistaa säilyttää oma persoona, kaikkia ei kuitenkaan voi aina miellyttää.
14, Alokkaasta guruksi
Tämä oli myös hyvä, kertoo miten voit omalla ulosannilla, itsevarmuudella ja ehkä jopa harjotelluilla fraaseilla, kuulostaa enemmän ammattilaiselta, kuin ehkä oletkaan. Älä panikoi. Kaikki aloittavat joskus, ja ensimmäiset viikot/kuukaudet ovat. E haastavimmat, kun vasta opetellaan talon tavoille. Eikä kaikkea voi osata eikä pidäkkään tietää heti. Asiakkaalle voi kertoa jos ei osaa auttaa tai tiedä jotain, mutta senkin voi tehdä niin ettei oma uskottavuus kärsi. Asiat oppii tekemällä ja jopa virheitä tekemällä, omalla halulla. Voit omalla tekemiselläsi olla puoskari tai hypätä suoraan gurun saappaisiin. Eri asia haluatko olla kumpaakaan.
37, Mukava myy mulkkua paremmin & 40, ota pari askelta etäisyyttä
Nämä luvut pitäisi jokaisen lukea. Asiakaspalvelussa on todella tärkeä pitää tuttavuus/kaverisuhteen erillään työ/asiakassuhteesta. Ei, et saa erikoisalennuksia tms vaikka omisit miten kaverini, tuttuni, naapurini, mitä vain. Töissä minä teen työni ja sinun tehtäväsi on osata käytöstavat asiakkaana ha ja totella samoja sääntöjä muiden asiakkaiden kanssa. Hyvin käyttäytyvät kaveri ja tutut saatetaan nimittäin palkita joskus, mutta pitää muistaa että se on pyyteetöntä ja kiva yllätys harvakseltaan. Joskus huomaa myös että itse asiantuntijoilta puuttuu kokonaan käytöstavat ja asiakkaan arvostus. Ei tarkoita sitä, että jos olet hyvä jossain voit automaattisesti olla ylimielinen mulkku. Asiakaspalvelijana kannattaa varoa myös kertomatta liikaa henkilökohtaisesta elämästä ja yleensä kannattaa olla vähän vähemmän kaveri/ystävä, pääsee helpommalla pidemmänpäälle. Käytöstavat pitää silti aina muistaa, ole aina asiallinen.
46, viihde hakkaa järkipuheet 10-0
Tästä olen hiukan eri mieltä. Ymmärrän toki että tarinat tuotteiden taustalla ovat hauskoja, mutta itse en jaksa kuunnella mitään turhaa lätinää, varsinkaan jos se on tarkoituksenmukaisesti keksitty. Arvostan rehellisyyttä, ei kaikella ole aina jännää ja hienoa syntytarinaa. Toki pitää osata käyttää tilaisuudet myös hyväkseen, jos tarina on kerrottava arvoinen.
Issuu
Wivi Lönn
Olivia Mathilda Wivi Lönniä pidetään ensimmäisenä suomalaisena naisarkkitehtinä, joka on toiminut alalla itsenäisenä tekijänä ja perustanut oman arkkitehtitoimiston. Lönnin suunnittelemista rakennuksista kymmenet ovat tunnettuja ja niiden joukossa on tänäkin päivänä tunnettuja ja toiminnassa olevia rakennuksia. Lönn toimi aktiivisesti alalla vuodesta 1898 vuoteen 1945 ja suunnitteli pääosin kouluja sekä muita julkisia tiloja. Hän voitti myös uransa aikana useita arkkitehtuurikilpailuita.
Nuoruus
Wivi syntyi vuonna 1872 Tampereella perheen toiseksi lapseksi vanhemmille Emanuel Wilhelm Lönnille ja Johanna Maria Mathilda Sirénille. Perheeseen syntyi vielä Wivin jälkeen kaksi muuta lasta ja perheestä tuli kuusihenkinen perhe, jonka isä oli töissä oluttehtaalla panimomestarina. Perhe asui tehtaan omistamassa kauniissa huvilassa, jota Wivi muisteli vanhuuden päivinään lämmöllä. Perhe kuitenkin kärsi, kun Wivin isä kuoli vuonna 1888 ja Mathilda-äiti jäi neljän lapsen yksinhuoltajaksi. Äidillä ei ollut varaa kouluttaa lapsiaan ylioppilaaksi, mutta kaikki saivat keskikoulun päätökseen. Lönnillä oli koulussa mahtavaksi kutsuttu matematiikanopettaja, jonka ansiosta Wivi oppi ylioppilastason matematiikkaa ja kehittyi luokan parhaaksi matematiikassa. Lönn sai Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta päästötodistuksen vuonna 1891. Hän olisi tosin saanut todistuksen jo aikaisemmin, jos hän ei olisi joutunut käymään kuusivuotista koulua kahdeksaa vuotta sairastumisien vuoksi. Vuonna 1891 Lönn aloitti toisena naisoppilaana opintonsa Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla, josta valmistui kone- ja rakennusmestareita. Wivi lähti kouluun, oletetusti innostuneena äitinsä esimerkistä itsenäisesti toimeentulevana naisena. Mathilda-äiti kannusti kovasti tytärtään taiteelliselle alalle. Alalle, jossa Wivin mahdollisesti äidin puolelta periytyneet matemaattiset ja taiteelliset lahjat pääsisivät käyttöön.
Wivi suoritti kaksivuotisesta koulutuksesta vain ensimmäisen vuoden. Hän oli 14-henkisen luokkansa paras, jonka takia arkkitehti George Schreck ja pääopettaja suosittelivat Wiville siirtymistä Helsingin polyteknilliseen opistoon. Lönn hyväksyttiin syksyllä 1893 opiston arkkitehtuuriosaston ylimääräiseksi oppilaaksi. Varsinaiseksi oppilaaksi hän ei päässyt ilman ylioppilastutkintoa tai lyseon päästötodistusta. Lönniä kohdeltiin eri tavalla ja jopa suojelevaisemmin kuin muita oppilaita, jotka olivat tietenkin poikia. Lönnille esimerkiksi annettiin useasti yksityisiä luentoja, joista oli myöhemmin hänelle urallaan hyötyä.
Lönn opiskeli Helsingissä kolmen vuoden ajan ja valmistui arkkitehdiksi vuonna 1896. Ennen Lönniä arkkitehtuuriosastolla oli aloittanut neljä naista, joista kolme oli valmistunut ennen Lönniä. Lönn oli neljän ensimmäisen suomalaisen arkkitehdiksi valmistuneen naisen joukossa.
ura
Ammattiuransa Wivi Lönn aloitti työskentelemällä kahden entisen opettajansa toimistoissa aluksi Onni Tarjanteen toimistossa ja valmistumisensa jälkeen hän työskenteli arkkitehtuurin pääopettajan Gustaf Nyströmin toimistossa yli vuoden. Nyström tuki kaikin tavoin Lönnin etenemistä urallaan. Lönn sai apurahan tutustuakseen tiili- ja graniittiarkkitehtuuriin sekä koulurakentamiseen Manner-Euroopassa ja Brittein saarilla. Lönn vieraili Aberdeenin alueen kouluissa ja häneen teki suuren vaikutuksen englantilaisten koulujen hygienia ja kodikkuus. Tämän matkan jälkeen hän alkoi soveltaa Englannista omaksuttua suunnitteluperiaatetta, jossa koulurakennukset olivat avoimien tilojen ympärillä. Tämä oli uusi ratkaisu suomalaisessa koulusuunnittelussa. Lönnin ura keskittyi pääasiassa koulusuunnitteluun. Tiedetään, että hän laati yli 30 koulusuunnitelmaa eri puolille maata.
Wivi Lönnin uraa värittävä tekijä oli myös menestys arkkitehtuurikilpailuissa. Arkkitehtuurikilpailujärjestelmä oli Suomessa kehittynyt 1890-luvun alkuun mennessä siten, että Arkkitehtiliitolla oli vahva edustus kilpailutöiden arkkitehtonista tasoa arvioitaessa. Kuitenkin, kun kilpailuihin osallistui nimilappuja, myös ammatin marginaalilla työskentelevillä naisilla ja sen ulkopuolella toimivilla rakennusmestareilla oli mahdollisuus menestyä. Wivi Lönnin urakehityksen kannalta olennaisesti tärkeitä olivat hänen uransa alussa saamat kilpailuvoitot; kilpailun voittaminen täyttikin tavallaan arkkitehtuurin alan näkyvimmän julkisuuskriteerin. Lönn menestyi yksinään yhteensä kuudessa kutsukilpailussa, ja lisäksi hän voitti ensimmäisen palkinnon kaikista Armas Lindgrenin kanssa tehdyistä kilpailutöistä
Arkkitehtimaineensa Wivi Lönn hankki ennen kaikkea kilpailuvoitoillaan ja koulusuunnitelmillaan. Lönn vetäytyi alalta 1930-luvun alussa, kun rakennustyyli muuttui klassismista funktionalismiin ja Lönn koki, että uudet rakennustyylit sekä -materiaalit olivat menneet hänen ohitseen, jolloin hän koki viisaimmaksi lopettaa uransa ja seurata vierestä arkkitehtuurin kehittymistä ja muuttumista. Ennen kuolemaansa Lönn sai hän kokea elämäntyönsä tunnustamisen, kun hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1959. Lönn kuoli 94-vuotiaana Helsingissä ja hänet tuotiin kotikaupunkiinsa Tampereelle haudattavaksi. Lönnin hauta löytyy Kalevankankaan hautausmaalta. Vaikka Lönn lopetti uransa ja on edesmennyt, on hänen nimensä ja hänen suunnittelemansa rakennukset elossa ja näkyvillä eri puolilla Suomea sekä muualla maailmassa.
Töitä
Aleksanterin koulu
Kaukajärven kartano
Kirkkokatu 10
Villa Koli
Lähteet ja kuvat
Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Wivi_L%C3%B6nn
Kansallisbiografia: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3438
Skill stacking
Skill stacking tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että hankit monia taitoja ja opit hyödyntämään kaikkia niitä vain yhden taidon masteroinin sijaan, sillä hyödyt siitä että osaat montaa asiaa edes jonkin verran enemmän kuin siitä että osaat yhtä asiaa maailman parhaiten.
Meillä kaikilla on uniikkeja taitoja ja ei ole salaisuus että joku on aina toista parempi asiassa A tai B mutta oikeasti ainoa missä sinun pitää olla hyvä, on olla edes ihan ok monen taidon kanssa jotka auttavat toinen toistaan olemaan parempia taitoja.
Kaikki kasvavat ja taidot kehittyvät iän ja kokemuksien myötä joka on tärkeää että hankkii kokemuksia missä pääsee hyödyntämään jo valmiiksi osaamiasi taitoja sekä hankkimaan lisää ja auttamaan sinua kehittymään taitojen käytössä, saannissa ja soveltamisessa.
Minusta on hienoa jos osaa vain yhtä asiaa todella hyvin mutta itse ihannoin ihmisiä jotka osaavat tai edes koittavat vähän kaikkea ja haluaisin itse olla sellainen ihminen joka ei pelkää yrittää uusia asioita.
Tuotteistajan taskuraamattu
taskuraamattu16. Lauma paine jyrää järjenkin alleen
On totta et jos on erilainen mielipide erottuu joukosta ja ryhmäpaine saa tekemään ja päättämään asioita joista on alusta asti ollut varma että on itse oikeassa ja lopulta ryhmän takia päätyykin tekemään toisin. Monissa yrityksissä näkyy kuinka kaupat näyttävät samalta ja hiellä on yleensä samat tuotteetkin myynnissä vaikka ovatkin eri yritystä esim. ravintoloissa tunnelma, ruokalista ja hinnat ovat melkein samat. ”Jos aiot luoda erottuvan firman tai tuotteen, vaihtoehtoja jää vain yksi” tulet erottumaan joukosta ja saatat jonkin aikaa olla outo muiden mielestä mutta lopulta olet muille esimerkkinä erilaisuudesta ja ajan kuluttua muut alkavat seurata sinua.
42. Esitä vaikeasti tavoiteltavaa
Olen itse erimieltä sillä jos yritän itse päästä johonkin asiakkaaksi tai päästä toteuttamaan jotain ja myyjä ei päästä tai palvele ajatellen että on siten kiinnostavampi menee minulta kiinnostus ja myyjä/ yritys vaikuttaa ylimieliseltä ja törkeältä. En itse henkilökohtaisesti usko siihen että vaikeasti tavoiteltava olisi kiinnostava tai mitenkään ihannoitavaa. Sinusta saa helposti väärän kuvan ihmisenä ja ennakkoluuloja tulee sinuun ja sinun yritykseesi liittyen. Koen että moni kampaamo käyttää tätä ajatusmaailmaa sillä monta kertaa kun itse olen yrittänyt päästä johonkin asiakkaaksi sanoo myyjät ettei heillä ole kiinnostusta uusiin asiakkaisiin pariin kuukauteen olettaen että odotan siihen asti ja soitan heille uudestaan ja olisin innolla menossa heille asiakkaaksi vaikka todellisuudessa etsin paikan johon minut halutaan asiakkaaksi heti.
7. kuinka monta vaihtoehtoa on liikaa?
Olen luvun kanssa samaa mieltä sillä jos vaihtoehtoja on liika esillä iskee valinnan vaikeus ja siitä turhautuu. Esim. jos asiakas on miettimässä maalisävyä vaihtoehtoja on hyvä olla mutta kaikkien ei tarvitsisi olla esillä vaan tulla ilmi asiakkaan kanssa puhuessa esim. jos asiakas valitsee sinisen voi näyttää enemmän sinisen sävyjä ja sitä myöten tarjota enemmän vaihtoehtoja vähän kerrallaan eikä kaikkia kerralla. Itse koen useasti pientä ahdistusta siitä jos on liikaa vaihtoehtoja ja päätös pitäisi saada tehtyä suhteellisen nopeasti.
4. Hintalappu ei valehtele
Tästä luvusta olen samaa mieltä mutta myös hieman erimieltä. Itse koen kalliimpien tuotteiden olevan tietyissä asioissa parempia ja huomaan että ennakkoluuloja tulee heti jos löydänkin jotain halvemmalla mitä olen aiemmin tottunut käyttämään esim. vaatteet. Kuulen useasti lauseen ”kaksi sanaa jotka eivät sovi yhteen, hyvä ja halpa” ja yleensä olen samaa mieltä mutta mielestäni hinta ei takaa laatua kaikessa. Pikamuoti on halvempaa ja tiedettävästi epä eettisempää vaikka samalla tehtaalla jossa H&M vaatteet tuotetaan, tuotetaan siellä myös Adidaksen vaatteita, materiaalit sekä työvoima ovat samoja joita siellä käytetään kumpaakin mutta hinnassa on jopa 100% hinta ero. Laadusta kuuluu maksaa enemmän mutta pelkkä hinta ei takaa laatua oli hinta korkeampi tai alempi kuin muualla. Ymmärrän kumminkin sen yleisen harhan siitä että halpa tuote, palvelu tai materiaali ei voi olla yhtä hyvä kuin kalliimpi tästä samasta tuotteesta, palvelusta tai materiaalista ja tästä tulee helposti mielikuva että jotain on vialla halvemmassa.
Logo
The assignment wasn’t really hard because I knew I wanted to make something that represented my designs, and I also wanted something that was in nature because I love nature. The hardest part of this task was coming up with a word for my business name. At first I thought I’d take a word from another language that is harder than English, for example Japanese, but then I thought, what if someone from Japan sees my business name and knows that the word is actually wrong or means something completely different than what I thought. Then I thought that I should use Harmonia as a name because that’s the Greek goddess of harmony, but then I thought that I should respect the goddess and leave her name for her. Some myths say that if you misuse the name of a goddess, she’ll punish you or even kill you. I chose the lotus as the symbol for my business because the lotus is a well-known symbol of peace, harmony and compassion, but its also known as the symbol of strength, rebirth and purity. The fact that lotus flowers emerge from the dirt unblemished makes them a popular representation of purity. Lotus flowers are also a representation of strength, endurance and rebirth, as they emerge from the dark water each evening and bloom at dawn. Another meaning of the lotus flower is transcendence. Because it emerges from the underworld into the light. I like how lotus is symbol for so many things, and I chose lotus for this fact because I want the symbol and the name to represent my designs, that’s why the business name harmony desing is simple, many have said that my work that I have done is harmonius and everything is well planned together, so I thought that I could use that as my business name.
Minä
Persoonallisuustyyppi: Puolestapuhuja (INFJ-T)
Persoonallisuuden piirteet: Introvertti – 63%, Intuitiivinen – 74%, Emotionaalinen – 58%, Suunnittelija – 56%, Turbulentti – 76%
Puolestapuhuja (INFJ) saattaa olla harvinaisin persoonallisuustyypeistä, mutta he taatusti jättävät jälkensä maailmaan. He ovat idealistisia ja periaatteellisia, eivätkä tyydy ajelehtimaan läpi elämänsä – he haluavat nousta esiin ja vaikuttaa asioihin. Puolestapuhujaa edustaville persoonallisuuksille menestys ei johdu rahasta tai asemasta, vaan siitä, että he etsivät täyttymystä, auttavat muita ja toimivat maailmassa hyvän puolestapuhujina.
Vaikka heillä on korkeat tavoitteet ja kunnianhimoiset päämäärät, Puolestapuhujia ei pidä erehtyä pitämään tyhjänpäiväisinä unelmoijina. Tämän persoonallisuustyypin edustajat arvostavat rehellisyyttä, ja ovat harvoin tyytyväisiä ennen kuin ovat tehneet sen, minkä tietävät olevan oikein. Puolestapuhujat ovat pohjimmiltaan tunnollisia, ja kulkevat elämässään arvojensa mukaisesti, aina muistaen mikä oikeasti on tärkeää – ei muiden tai yhteiskunnan normien vaan oman viisautensa ja intuitionsa mukaan.
Monet Puolestapuhujista kokevat, että heidän elämällään on ainutlaatuinen tarkoitus – tehtävä, jota varten heidät on asetettu tähän maailmaan. Tämän persoonallisuustyypin omaaville ihmisille yksi elämän palkitsevimmista puolista on tämän tarkoituksen etsiminen – ja sen löydyttyä, pyrkimys täyttää se oikealla tavalla. Kun Puolestapuhujat kohtaavat epäoikeudenmukaisuutta tai epäreiluutta, he harvoin luovuttavat – sen sijaan he käyttävät intuitiotaan ja myötätuntoaan ratkaisun löytämiseksi. Heillä on synnynnäinen kyky tasapainoilla mielen ja tunteiden välillä, ja luonnollisesti kykeneviä korjaamaan maailman vääryyksiä, olivatpa ne kuinka suuria tai pieniä tahansa. Tällaisten luonteiden on vain muistettava, että samalla kun heillä on kiire huolehtia kaikista muista, heidän on joskus pysähdyttävä ja pidettävä huolta myös itsestään. Mikään ei ilahduta Puolestapuhujaa yhtä paljon kuin jonkun toisen elämän muuttaminen paremmaksi.
Logo
Pikainen hahmotelma mahdollisesta yrityksen logosta Canvalla. Kastelli nimenä kuulostaa vahvalta (kastelli = linnoitus), sekä iäkkäältä ja arvostetulta, antaen kuvan että yritys on vanhempi ja kokeneempi kuin mitä se todellisuudessa (tällä hetkellä) on. Lisäksi Kastelli kuulostaa ulkomaalaisen korvaan eteläeurooppalaiselta ja hienostuneelta, mikä voisi olla omiaan lisäämään kansainvälistä myyntiä.
Tuotteistajan taskuraamattu.
“Varoitus: Tämä kirja tekee sinusta kyynisen.” Tää kirja on jotain 50 vuotta vanha.
Ei mikään kirja tee kyyniseksi, vaan elämä. Minä kyllä ymmärsin mitä tällä haetaan.
Mä ajattelin aluksi et tämä kirja olisi tylsä ja surkea, eikä siinä olisi mitään mielenkiintoista. Mutta oli siinä joitain hyviäkin kohtia. Ja oli se ihan ok kun se oli loppujen lopuksi mielestäni melko lyhyt ja helppo lukea. Ja kyllä mielenkiinto heräsi vähitellen. Tämä kyseinen kirja teos voi olla ihan hyödyllinen jos vaikka perustaa yritystä.
LUKU 22 Kiitoksen ihmeellinen voima.
Tässä tutkittiin miten kiitos vaikuttaa elämään. Tutkimus selvitti miten avun pyytäminen ja siitä kiittäminen tai vastaavasti kiitoksen toruminen aiheuttaa ihmisessä. Jos saat kiitoksen työstäsi koet olevasi taitava ja hyödyllinen ja taitojasi arvostetaan. Jotkut haluavat vain rahallisen kiitoksen (kylmää käteistä) , kun taas joillekin kelpaa vaan sana kiitos ja tunne siitä, että on että on tehnyt jollekin jotain tärkeää ja arvokasta ja kaupan päälle voi tulla hymy:).
LUKU 35 Suutarin lapsella on ihan pakko olla kengät.
Tässä luvussa tutkittiin miten epäjohdonmukaisuus aiheuttaa epäluottamusta. Se on totta että jos ei pysty seisomaan sanojensa tai tekojensa takana ja aina vaan puukottaa selkään nii onko se ihmekään että sinuun ei pian luoteta, kun sinut koetaan epäluotettavaksi. pelkästään oman puheen änkytys herättää ihmisissä epäilyksiä, etenkin silloin jos sanoo olevansa mestari tai asiantuntija.
Tällaiset ihmiset ajatellaan todella johdonmukaisina. Heillä on aina vastaus valmiina kaikkeen, eivätkä he epäröi omia perusteluitaan. Eivätkä he takeltele omissa puheissaan.
LUKU 25 Ostajat maksavat hyvästä omastatunnosta.
Tässä luvussa tutkittiin sitä kuinka paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan hyvästä omastatunnosta. Tai siitä kuinka muut ihmiset ajattelevat heidän olevan hyviä ihmisiä.
Tämä on minusta melko kiinnostavaa. Kaikki ihmisethän (minä mukaan lukien) ovat valmiita maksamaan vähän enemmän hyvästä tuotteesta josta saa hyvän omatunnon, mutta perusteellisesti, kannattaa tutkia kyseistä tuotetta tarkasti ennen ostoa ja selvittää vähän asioita siitä. Ja kannattaa miettiä tarvitseeko sitä vai ei.
(mun mielestä tää oli huonoin luku)
Miikka Santeri Kokkonen jal22